Heikki Keskivälin salkku
Mitä salkusta löytyy ja miksi olen vuosien saatossa muuttanut lähestymistapaani sijoitusten avoimuuteen liittyen?
Tervetuloa uusitun Tähtäimessä osakkeet -blogin pariin!
Ennen aloittamista tiedoksi, kasvaneen lukijakunnan myötä olen siirtynyt skaalautuvammalle Substack-alustalle, johon kirjoitan jatkossa sekä suomeksi että englanniksi. Postilistalla voi halutessaan valita itselleen sopivan kieliversion (FIN = Tähtäimessä osakkeet, ENG = The Stock Scout).
Lyhyt nosto ennen aloittamista; “Tähtäimessä osakkeet” -sijoituskirjan tai -sijoituskurssin ennen joulukuuta ostaville 2 kpl Finnkinon sarjalippuja kaupan päälle!
Nyt kuitenkin asiaan.
Lähes jokainen kerta, kun toimittaja soittaa sijoitusjuttuun liittyen, sisältää se myös kysymyksen viimeisimmistä ostoista tai myynneistä. Jos uusi tuttavuus kuulee minun olevan intohimoinen sijoittaja, usein ensimmäisiä kysymyksiä on tärppi seuraavaksi kurssiraketiksi - ikäänkuin sellainen olisi aina tarjota sitä kysyvälle. Kaiken lisäksi sanayhdistelmä ”Heikki Keskiväli salkku” on nettisivujeni analytiikan mukaan yksi suosituimmista minuun liittyvistä nettihauista.
Aihe siis selkeästi kiinnostaa, joten punnitaan osakepoiminnoista puhumista. Varmistetaan samalla, että verkosta tietoa etsivä löytää oikeaan paikkaan. Pilkotaan aihe sekä hyviin että huonoihin puoliin.
HYVÄÄ: AJATUSTEN JÄSENTELY
Yhtiöistä puhuminen auttaa ajattelun ja perusteluiden jäsentelyä. Kirjoittaminen on oiva tapa kirkastaa joskus polveileviakin ajatuksia ja pakottaa yksinkertaistamaan monimutkaisuudet. Kirjoitusprosessi myös paljastaa usein brutaalilla tavalla puutteet omassa päättelyketjussa, näin kehittäen omaa tekemistä.
HYVÄÄ: TEESIEN HAPPOTESTAUS
Yhtiöistä puhuessa ja kirjoittaessa tulee laittaneeksi oman sijoitusteesin muiden suurennuslasien alle. Muilla on usein näkökulmia tai datapisteitä, joita ei itse tullut ajatelleeksi saati lainkaan vastaan.
Ideoiden jakaminen onkin omalla tavallaan kutsu muille haastaa päättelyketjun puutteita tai todentaa esitetyt argumentit teesin taustalla. Molemmilla on oma arvonsa sijoitusprosessissa ja sen kehittämisessä - vaikkakin puutteiden tunnistus niistä itselle se arvokkaampi.
HUONOA: EGON KASVATUS
Hiveleehän se tietenkin egoa, jos avoimesti jaettu idea osoittautuu suurvoitoksi. Mikäli on kuitenkin kirjoittanut ideasta, jossa on suurella vakaumuksella (lue: merkittävällä salkkupainolla) mukana, voisi oikeassa olon olevan riittävä palkinto jo itsessään - ei sitä tarvitse toreilla huudella. Lähtökohtaisesti kaikki egoon liittyvä vie salakavalasti harhapoluille ja ui herkästi sisään sijoitusprosessiin. Tekemisen laatu heikkenee.
Kyse on ulkoisista ja sisäisistä motivaatioista ja kumpaa itse haluaa painottaa enemmän. Kuten Warren Buffett asian on muotoillut: “Haluaisitko olla maailman paras rakastaja, joka tunnetaan huonoimpana - vai maailman huonoin rakastaja, joka tunnetaan parhaimpana?”
HUONOA: VAIKUTUS SIJOITUSPROSESSIIN
Useimmat meistä, minä mukaanlukien, haluavat olla oikeassa. Kuka nyt erityisesti haluaisi vapaaehtoisesti väärässä olla.
Jos on jakanut perustellun idean, joka osoittautuu huonoksi, joutuu myöntämään olleensa väärässä. Käytännössä on valtava ero myöntää asia itselleen kaikessa hiljaisuudessa kuin jos sen tekisi julkisesti. Alitajuisesti tämä voi herkästi johtaa asioiden “paremmin päin perusteluun”, toisin sanoen etsimällä etsiä ideaa yhä tukevia syitä ja sysätä negatiiviset seikat sivuun.
Ilmiö tunnetaan myös vahvistusharhana (“confirmation bias”). Pahimmillaan jatkuvasti heikentyvässä ideassa tulee roikuttua liian pitkään ja rahat jäävät siirtämättä parhaisiin mahdollisiin kohteisiin. Huono lopputulema, ja vielä varsin turhasta syystä.
HUONOA: HUOMIOTALOUS
Suorat yhtiöiden nimet osta/myy-hengessä ovat tyypillisesti kuuminta valuuttaa, minkä vuoksi talousmedia täyttyykin sen kaltaisista klikkiotsikoista. Ollaan rehellisiä - moni alkoi tätäkin lukea uusien ideoiden toivossa. Huomiotalous käytännössä.
Usein “tärpeiksi” nimetyt heitot oikovat valtavasti sijoittajan omaa valintaprosessia ja kiirehtivät muitta mutkitta suoraan lopputulokseen. Moni toimittaja onkin usein kiinnostuneempi itse yhtiön nimestä, kuin syistä sen valinnan taustalla. Omasta mielestäni itse valinta on usein jopa köykäisintä antia ja valintaan johtaneet perusteet, niiden omaperäisyys sekä sovellettavuus muihin sijoituskohteisiin huomattavasti mielenkiintoisempaa (ja skaalautuvampaa).
Prosessi syö lopputuloksen aamupalaksi. Peliin keskittymisen sijasta tulostaulua tuijottava jää nopeasti jalkoihin.
HUONOA: SOKEA PEESAAMINEN
Kaikesta huolimatta kirjoitin muutama viikko sitten yhdestä salkkuni omistuksista. Juuri yllämainitusta syystä totesin tekstissä seuraavaa:
“pitääkseni prosessini riippumattomana, varaan oikeuden muuttaa mieltäni ilman ilmoitusvelvollisuutta kenellekään - tee siis aina oma taustatyösi”
Inderesin keskustelufoorumilla oltiinkin tarkkana kirjoituksen aiheuttamasta peesaamisesta; omistajamäärät Nordnetissa yli kaksinkertaistuivat.
Vaikka tarkoituksena olisikin puhua ideoista, moni sokeasti seuraa perässä yhtiön osakkeita ostaen. Tämä se vasta ongelmallista onkin, sillä ostaminen on vain yksi kolmesta hallittavasta osa-alueesta; osto, pito ja myynti.
Osakkeiden kärsivällinen pitäminen on todellisuudessa tunteiden vuoristorataa. Olosuhteet voivat myös muuttua nopeasti yhtiössä, sen ympärillä tai muualla salkussa, mikä johtaa myyntiin. Jos asiat eivät menekään yhtiöiden osalta suunnitellusti, on pian vastattavana valtava määrä kysymyksiä, miksi näin on. Mikäli kysymykset jäävät vastaamatta, moni voi kokea sen röyhkeänä. “Kurssi liikahti, miksi näin kävi? Mikset vastaa?”
Vaikka kirjoittaja heijastelisi jakamassaan lähinnä yrityksen nykytilaa ja siihen suhtautumista, jakaminen voi muodostaa lukijassa odotuksen kuulla aiheesta myös jatkossa. Jos sijoitusteesi muuttuu, moni odottaa siitä kerrottavan. Jos yhtiön osaketta ostetaan tai myydään, siitäkin odotetaan kerrottavan. Koko ajan tulisi olla kartalla siitä, mitä tehdä seuraavaksi. Vastuu päätöksistä on näin tehokkaasti ulkoistettu.
Todellisuudessa minkäänlaista velvoitetta yhtiöistä kirjoittajilla ei ole ja jokainen vastaa aina itse omista sijoituspäätöksistään. Ongelmaa harvoin syntyy, mikäli esitetty sijoitusteesi päättyy hyvin. Jos ongelmat kuitenkin kertyvät ja tulevat tuotot osoittuvat kangastukseksi kaukaisuudessa, syyllinen etsitään herkästi muualta kuin peilistä.
Tahallinen harhaanjohtaminen ja siitä suoranainen hyötyminen (ns. “pump and dump”) on tietenkin paskiaisten hommaa, se on sanomattakin selvää.
Kasassa on nyt kaksi hyvää ja neljä huonoa syytä puhua salkun sisällöstä. Lähtökohtaisesti kyseessä on itselle siis nettonegatiivinen kokemus ja sijoitusprosessi on aiheena huomattavasti merkityksellisempi. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja jollekin muulle se antaa enemmän kuin ottaa; tästä ilmiöstä hyödyn itsekin muiden tekstejä lukiessa.
Avataan tästä huolimatta seuraavaksi hieman salkun koostumusta.
SIJOITUKSENI TÄLLÄ HETKELLÄ
Vedetään lopuksi yhteen aiemmin perusteluineen julki tulleita omistuksia (Red Violet, Rusta, Burberry) ja salkun varsin keskittynyttä koostumusta.
Oheiseen on kerätty salkun kaikki rivit painoineen. Sijoituksia on yhteensä 11 kappaletta kuudesta eri maastaja viisi suurinta omistusta ovat 82% koko salkusta. Pohjois-Amerikan paino kirjoitushetkellä oli 43% ja Euroopan 57%, josta Pohjoismaat 29%. Viime vuoden aikana olenkin siirtänyt painopistettä Amerikasta kohti Eurooppaa.
Tämän tarkemmin ei tällä kertaa ole tarkoitus omistuksiin syventyä, syytkin tälle pitäisi olla jo varsin selvät. Erityisen mielenkiintoisten tapausten ilmaantuessa tulen kuitenkin avaamaan ajatusprosessia, vaikka kyseinen yhtiö ei salkusta löytyisikään!
Seuraavalla kerralla, kun tapaat osakkeita poimivan, älä kysy, mitä hän osti viimeksi. Kysy mieluummin, kuinka hän päätyi ostokseen.
Mikäli pidit tekstistä tai opit jotakin uutta, kannattaa minua seurata X:ssä tai Blueskyssa. Lisää sijoitusaiheista sisältöä löydät “Tähtäimessä osakkeet” -sijoituskirjastani sekä -sijoituskurssista. Laajemmin taustoja löydät kotisivuiltani www.heikkikeskivali.com
Kiitos lukemisesta!